Valentin Vaala kuuluu kiistatta suomalaisen elokuvahistorian merkittävimpien tekijöiden joukkoon. Hänen uransa kesti hämmästyttävät viisi vuosikymmentä. Vaala aloitti elokuvien tekemisen jo 1920-luvun lopulla. Hän jatkoi aktiivista työtään aina 1960-luvulle saakka. Harva ohjaaja on kyennyt samaan jatkuvuuteen.
Hän syntyi Helsingissä vuonna 1909 venäläistaustaiseen perheeseen. Hänen alkuperäinen nimensä oli Valentin Ivanov. Nuori mies oli intohimoinen elokuvaharrastaja. Hän perusti ystävänsä Teuvo Tulion kanssa oman tuotantoyhtiön. He olivat tuolloin vasta teini-ikäisiä. Heidän ensimmäiset kokeilunsa olivat intohimoisia ja ennakkoluulottomia.
Vaala siirtyi myöhemmin Suomi-Filmin vakituiseksi ohjaajaksi. Tämä kiinnitys kesti lähes 40 vuotta. Hänestä tuli yhtiön luotto-ohjaaja. Suomi-Filmi tarjosi hänelle vakaat resurssit. Vaala käytti nämä resurssit mestarillisesti hyväkseen. Hän ohjasi urallaan yhteensä 44 pitkää elokuvaa. Tämä on määrä, jota kukaan muu ei ole Suomessa ylittänyt itsenäisesti.
Ohjaaja tunnettiin erityisesti urbaanista ja modernista tyylistään. Hän toi suomalaiseen elokuvaan eurooppalaista hienostuneisuutta. Hänen kuvakielensä oli poikkeuksellisen sujuvaa. Hän hallitsi sekä draaman että komedian. Monet pitävät häntä suomalaisen studioelokuvan suurimpana klassikkona. Vaala ei tyytynyt pelkkään teatraalisuuteen. Hän ymmärsi kameran liikkeen merkityksen.
Elokuvatuotanto kattoi kaikki genret
Vaalan filmografia on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Hän aloitti uransa eksoottisilla melodraamoilla. Näitä olivat esimerkiksi Mustalaishurmaaja ja Mustat silmät. Ne herättivät huomiota visuaalisella tyylillään. Myöhemmin hän siirtyi realistisempaan suuntaan. Hänestä tuli mestarillinen suomalaisten klassikoiden tulkitsija.
Hänen tunnetuimpia töitään ovat muun muassa Hella Wuolijoen näytelmiin perustuvat elokuvat. Niskavuoren naiset ja Juurakon Hulda ovat tästä hyviä esimerkkejä. Ne käsittelivät yhteiskunnallisia epäkohtia ja naisen asemaa. Vaala osasi kuvata vahvoja naishahmoja. Hän teki sen hienovaraisesti ja arvostavasti. Yleisö rakasti näitä elokuvia niiden suorasukaisuuden vuoksi.
Sota-aikana Vaala ohjasi viihdyttäviä ja kevyitä komedioita. Nämä elokuvat tarjosivat kansalle kaivattua pakoretkeä arjesta. Vaimoke ja Mieheke tekivät Ansa Ikosesta ja Tauno Palosta kansansuosikkeja. Ohjaaja hallitsi vauhdikkaan dialogin ja tilannekomiikan. Hänen komediansa olivat tyylikkäitä ja visuaalisesti viimeisteltyjä. Ne eivät olleet koskaan kömpelöitä tai mauttomia.
Hänen uransa huipentumina pidetään usein myös visuaalisesti kokeellisempia teoksia. Linnaisten vihreä kamari on suomalaisen kauhuromantiikan merkkiteos. Se hyödynsi taitavasti valoja ja varjoja. Myös F. E. Sillanpään tekstiin perustuva Ihmiset suviyössä on visuaalisesti häikäisevä. Siinä Vaala tavoitti suomalaisen kesäyön maagisen tunnelman. Elokuva on saanut laajaa kansainvälistäkin arvostusta.
Visuaalinen kerronta ja tekninen osaaminen
Vaala oli tunnettu tarkasta visuaalisesta silmästään. Hän osallistui usein itse elokuvien leikkausvaiheeseen. Tämä oli tuohon aikaan melko harvinaista. Hän halusi kontrolloida teostensa rytmiä. Leikkaus oli hänelle elokuvallisen ilmaisun ydin. Hän ei luottanut pelkkään näyttelijäntyöhön.
Hän oli myös taitava henkilöohjaaja. Monet näyttelijät tekivät parhaat roolinsa juuri hänen elokuvissaan. Hän osasi poimia näyttelijöistä esiin parhaat puolet. Vaala ei vaatinut ylinäyttelemistä tai suuria eleitä. Hän suosi luonnollisuutta ja hienovaraisuutta. Tämä teki hänen elokuvistaan ajattomia. Ne tuntuvat tuoreilta vielä tänäkin päivänä.
Studiojärjestelmän murtuminen 1960-luvulla vaikutti Vaalan uraan. Elokuvateollisuus muuttui radikaalisti tuon vuosikymmenen aikana. Uusi aalto toi mukanaan erilaisia ihanteita. Vaala koki vaikeaksi sopeutua uudenlaiseen tuotantotapaan. Hän ohjasi viimeisen pitkän elokuvansa vuonna 1963. Sen nimi oli Totuus on armoton.
Tämän jälkeen hän keskittyi lyhytelokuviin ja dokumentteihin. Hän työskenteli Suomi-Filmin lyhytelokuvaosastolla eläkeikään saakka. Nämä tilaustyöt olivat teknisesti korkeatasoisia. Hän suhtautui niihin samalla ammattitaidolla kuin suurtuotantoihinkin. Vaala ei koskaan menettänyt kiinnostustaan elokuvalliseen kerrontaan. Hän seurasi alan kehitystä tiiviisti loppuun asti.
Valentin Vaalan merkittävimpiä saavutuksia
Valentin Vaalan ura jätti pysyvän jäljen suomalaiseen kulttuuriin. Hänen vaikutuksensa näkyy edelleen monien nykyohjaajien työssä. Vaala palkittiin uransa aikana useilla Jussi-palkinnoilla. Hän sai parhaan ohjauksen Jussin kolme kertaa. Myös käsikirjoituspalkintoja kertyi hänen tililleen.
Hän oli uranuurtaja monella eri osa-alueella. Hän uskalsi kokeilla uusia tekniikoita ja tyylilajeja. Hänen elokuvansa olivat teknisesti aikansa huippua Suomessa. Vaala toi maahan kansainvälisiä vaikutteita ja sovelsi niitä taitavasti. Hän ei kuitenkaan kadottanut suomalaista identiteettiään.
- Ennätyksellinen määrä ohjauksia: Vaala ohjasi yhteensä 44 kokoillan näytelmäelokuvaa.
- Pitkä yhteistyö Suomi-Filmin kanssa: Hän toimi yhtiön pääohjaajana lähes 40 vuotta.
- Monipuolinen genretuntemus: Hänen tuotantonsa kattaa komediat, draamat, historialliset elokuvat ja trillerit.
- Visuaalinen edelläkävijyys: Hän hyödynsi valaistusta ja leikkausta poikkeuksellisen modernilla tavalla.
- Kansalliset palkinnot: Vaala voitti useita Jussi-palkintoja muun muassa elokuvista Loviisa ja Omena putoaa.
- Kansainvälinen huomio: Elokuva Ihmiset suviyössä on kerännyt kiitosta ulkomaisilla elokuvajuhlilla.
Vaalan perintö nykypäivänä
Valentin Vaalan elokuvat elävät edelleen televisioesitysten ja tallenteiden kautta. Ne ovat olennainen osa suomalaista kansallista identiteettiä. Nykykatsojat arvostavat niiden sujuvuutta ja visuaalista tyylikkyyttä. Vaala osoitti, että Suomessakin voidaan tehdä korkeatasoista viihdettä. Hän oli ammattilainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Hänen työnsä inspiroi yhä uusia sukupolvia elokuvantekijöitä.