The Astronaut alkaa tilanteesta, jossa paluu Maahan ei tunnu voitolta, vaan uuden painajaisen ensimmäiseltä kohtaukselta. Kate Maran esittämä astronautti Sam Walker löytyy elossa vahingoittuneesta kapselista, ja selviytyminen näyttää ensin ihmeeltä. Pian elokuva kääntää asetelman epäluuloksi, sillä Sam ei ehkä tuonut avaruudesta mukanaan vain traumoja.

Amazon Primen valikoimassa oleva The Astronaut rakentaa tarinansa tutulle mutta toimivalle idealle: ihminen palaa tuntemattomasta, ja kaikki ympärillä alkavat kysyä, onko hän enää kunnossa. Elokuva ei ryntää suoraan hirviöiden ja suurten efektien pariin, vaan se pysyttelee pitkään Sam Walkerin kasvoissa, kehossa ja epämukavassa hiljaisuudessa. Juuri tämä tekee alusta kiinnostavan, vaikka kokonaisuus ei aina kanna lupauksiaan loppuun asti.

Jess Varleyn ohjaama ja käsikirjoittama scifi-trilleri liikkuu psykologisen kauhun, eristysdraaman ja avaruusmysteerin välimaastossa. Tarina ei ole suuri avaruusseikkailu, vaikka sen lähtökohta liittyy astronauttiin ja Maata suurempaan uhkaan. Se on ennemmin suljetun tilan vainoharha, jossa jokainen outo ääni, mustelma ja katse alkaa tuntua merkiltä jostakin pahemmasta.

Kate Mara pitää suunnan

Kate Mara on elokuvan selkeä keskipiste, ja The Astronaut tarvitsee häntä enemmän kuin yksikään yksittäinen juonenkäänne tarvitsee katsojan hämmästystä. Mara näyttelee Samia vähäeleisesti, eikä rooli perustu suuriin purkauksiin tai jatkuvaan paniikkiin. Hän näyttää ihmisen, joka yrittää pysyä järjissään, vaikka oma keho ja ympäristö alkavat pettää samaan aikaan.

Sam Walkerin hahmossa kiinnostavaa on se, että hän ei ole pelkkä uhri. Hän on koulutettu, paineeseen tottunut ammattilainen, ja juuri siksi hänen hajoamisensa tuntuu hetkittäin aidosti ikävältä seurata. Elokuva saa paljon irti siitä ristiriidasta, että Sam tietää, miten järjellä pitäisi toimia, mutta kokee asioita, joita järki ei enää pysty siististi järjestämään.

Laurence Fishburne tuo elokuvaan arvokkuutta ja painoa kenraali William Harrisina. Hänen hahmonsa toimii sekä suojelijana että kontrollin edustajana, ja se tekee suhteesta Samiin heti jännitteisen, hän on myös Samin isä. Gabriel Luna jää hieman enemmän sivuun Sam Walkerin läheisenä, aviomiehenä, mutta hän tuo tarinaan inhimillistä säröä, jota kylmä karanteeniasetelma selvästi tarvitsee.

Hidas kauhu toimii aluksi

The Astronaut on parhaimmillaan silloin, kun se antaa katsojan epäillä kaikkea. Sam sijoitetaan tarkkailuun, ja korkean turvallisuuden talo alkaa tuntua vähemmän turvapaikalta ja enemmän lavastetulta ansalta. Elokuva käyttää tilaa onnistuneesti, sillä moderni, kaunis ja kliininen ympäristö muuttuu vähitellen epämukavaksi.

Kauhu syntyy aluksi pienistä yksityiskohdista. Outo jälki, väärään aikaan kuuluva ääni ja Samissa tapahtuva fyysinen muutos muodostavat tunnelman, jossa iso paljastus ei ole heti tarpeen. The Astronaut ymmärtää hetken aikaa, että scifi-kauhussa pelottavinta ei ole aina se, mitä näytetään, vaan se, mitä henkilöt yrittävät olla sanomatta ääneen.

Elokuvan rytmi on kuitenkin kaksijakoinen. Ensimmäinen puolisko malttaa rakentaa vainoharhaa ja antaa Maralle tilaa kantaa epävarmuutta. Keskivaiheilla tarina alkaa kiertää samaa taloa ja samoja vihjeitä niin pitkään, että jännite löystyy. Kun lopussa sitten vaihdetaan isompaan vaihteeseen, osa ratkaisuista tuntuu tulevan liiankin kiireellä.

Ei aivan uusi laskeutuminen

The Astronaut ei ole lajityyppinsä omaperäisin teos, eikä se edes teeskentele keksivänsä avaruuskauhua uudelleen. Sen aineksissa kuuluu kaikuja elokuvista, joissa paluu avaruudesta avaa oven tartunnalle, muodonmuutokselle tai identiteetin murenemiseen. Vertailu ei tee sille pelkkää hallaa, mutta se muistuttaa, että katsoja on nähnyt osan merkeistä jo aiemmin.

Elokuvan vahvuus on tunnelmassa, ei niinkään juonen yllätyksissä. Sam Walkerin karanteeni, hallittu kuvaus ja arkisen perhe-elämän särkyminen luovat pohjan, jossa pienikin outous voi tuntua uhkaavalta. Kun The Astronaut luottaa tähän, se on huomattavasti parempi kuin silloin, kun se yrittää selittää tai säikäyttää liikaa.

Kokonaisuutta vaivaa lopulta se, että elokuva lupaa enemmän kuin pystyy lunastamaan. Se nostaa esiin isoja kysymyksiä ihmisyydestä, muistista, kehosta ja siitä, mitä kotiin palaaminen merkitsee, jos palaaja ei ole enää sama. Näihin teemoihin olisi kaivannut lisää hengitystilaa, koska näyttelijät olisivat pystyneet kantamaan syvemmänkin draaman.

Amazon Primen iltapalaksi

Amazon Primessa The Astronaut toimii parhaiten katsojalle, joka etsii napakkaa ja tunnelmallista scifi-trilleriä ilman suurta sitoutumista. Noin puolentoista tunnin mitta tekee siitä helpon valinnan arki-iltaan, ja elokuva etenee riittävän suoraviivaisesti, vaikka sen keskivaihe notkahtaakin. Se ei ole raskas avaruuseepos, vaan pienempi ja synkempi outouden tarina.

Elokuvan visuaalinen ilme on siisti, välillä jopa liiankin puhdas. Tämä palvelee karanteeniympäristöä, mutta samalla se tekee maailmasta hieman etäisen. Kun tarina kaipaisi lisää likaa, painoa ja arjen tuntua, se jää toisinaan näyttämään enemmän tyylikkäältä konseptilta kuin täysin eletyltä painajaiselta.

Silti The Astronautia ei voi pitää epäonnistumisena. Se tarjoaa hyvän pääroolisuorituksen, muutamia tehokkaita tunnelmahetkiä ja idean, joka pitää otteessaan ainakin suurimman osan kestosta. Elokuva sopii erityisesti katsojalle, joka pitää hitaasti kypsyvästä uhasta ja hyväksyy sen, että kaikki vastaukset eivät ole täysin tyydyttäviä.

Mikä toimii ja mikä ei

The Astronaut jää mieleen enemmän tunnelmastaan kuin yksittäisistä kohtauksistaan. Se on sellainen elokuva, jonka aikana katsoja saattaa vilkaista omaa kotiaan hieman eri tavalla, jos jokin ääni kuuluu väärästä suunnasta. Samalla se on myös elokuva, jonka loppu herättää kysymyksen siitä, olisiko vahvempi viimeistely nostanut kokonaisuuden aivan eri tasolle.

Loppupuolella elokuvan hyvät ja heikommat puolet erottuvat melko selvästi:

• Kate Mara tekee vahvan ja hallitun pääroolin.
• Laurence Fishburne tuo tarinaan uskottavaa auktoriteettia.
• Hidas tunnelma toimii hyvin alkupuolella.
• Karanteenitalo on tehokas mutta lopulta hieman rajoittava ympäristö.
• Keskivaihe jää toistamaan samoja jännitteitä.
• Lopun isot paljastukset saapuvat liian nopeasti.
• Scifi-kauhun ystäville elokuva tarjoaa silti kelpo katsottavaa.

The Astronaut on siis enemmän kiinnostava välipala kuin uusi klassikko. Se ei romahda, mutta se ei myöskään tee aivan sellaista laskeutumista, joka jäisi pitkäksi aikaa mieleen. Arvosteluna se asettuu turvalliseen keskikastiin: hyvä idea, vahva pääosa, toimiva tunnelma ja hieman vajaaksi jäävä lopetus.

Tuomio

The Astronaut kannattaa katsoa, jos Amazon Primen scifi-tarjonnasta etsii synkkää, lyhyttä ja näyttelijävetoista trilleriä. Kate Mara tekee elokuvasta selvästi paremman kuin sen juoni yksin olisi, ja Jess Varley osoittaa osaavansa rakentaa painostavaa ilmapiiriä. Elokuva ei kuitenkaan täysin löydä tasapainoa hitaan psykologisen kauhun ja isompien avaruusmysteerien välillä.