DC uusi elokuvavuosi saa uuden sävyn, kun Supergirl tuo Kara Zor-Elin valkokankaille omana seikkailunaan. Elokuva nojaa supersankaritarinan tuttuihin voimiin, mutta se kääntää katseen kauemmas Maasta, sinne missä oikeus, viha ja menetys voivat näyttää toisiltaan.

Milly Alcock astuu päärooliin Kara Zor-Elinä, joka tunnetaan maailmalla paremmin nimellä Supergirl. Hän ei ole tässä tarinassa vain Supermanin serkku tai kevyt lisä vanhaan saagaan. Hän on oma hahmonsa, oma haavansa ja oma voimansa, ja juuri siitä elokuvan kiinnostavuus alkaa.

Supergirl ei näytä olevan rakennettu pelkäksi kirkkaaksi sankarijulistukseksi. Tarina käynnistyy, kun häikäilemätön vihollinen iskee yllättäen Karan lähipiiriin. Hän joutuu yhdistämään voimansa odottamattoman kumppanin kanssa, ja matka vie oikeudenjanon siivittämänä tähtienväliseen avaruuteen.

Kara nousee keskiöön

Supergirl on hahmo, jota on nähty ruudulla aiemminkin, mutta tämä elokuvaversio astuu esiin uudessa tilanteessa. DC Studios on James Gunnin ja Peter Safranin johdolla rakentanut elokuvallista universumia uudelleen, ja Kara Zor-El saa nyt paikan, jossa hänen ei tarvitse olla vain sivuhenkilö suuremman S-symbolin varjossa. Se on tärkeä valinta, sillä Supergirl kantaa mukanaan erilaista menneisyyttä kuin Superman.

Kara on Kryptonin lapsi, mutta hänen tarinansa ei ole sama kuin Kal-Elin. Superman kasvoi Maassa, ihmisten parissa, kun taas Kara kantaa mukanaan suorempaa muistoa menetyksestä. Siinä on ero, joka voi tehdä elokuvasta terävämmän ja paikoin karheamman kuin monet aiemmat supersankaritarinat.

Milly Alcockin valinta pääosaan tuo elokuvaan kiinnostavan jännitteen. Hän nousi laajempaan kansainväliseen huomioon House of the Dragon -sarjassa, jossa hänen roolityönsä perustui sekä herkkyyteen että sisäiseen kovuuteen. Supergirl tarvitsee juuri sellaista ristiriitaa, koska Kara ei ole pelkkä ikoninen viitta ja voima, vaan hahmo, joka joutuu päättämään, mitä oikeus merkitsee silloin, kun suru ohjaa toimintaa.

Kostomatka tähtien läpi

Elokuvan lähtökohta on yksinkertainen mutta tehokas. Kara joutuu tilanteeseen, jossa vihollisen teko osuu liian lähelle, ja hän lähtee matkalle, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen ja kosminen. Kostomatka on vanha tarinamalli, mutta avaruuteen vietynä se saa uuden mittakaavan.

Supergirl ei näytä hakevan sankaruutensa ydintä pelkästään Maasta. Avaruus antaa tarinalle vapaamman leikkikentän, jossa planeetat, vieraat kansat ja outo moraali voivat värittää matkaa. Samalla se erottaa elokuvan monista kaupunkien katoilla ja metropolien kaduilla tapahtuvista supersankariseikkailuista.

Tarinassa Kara ei kulje yksin. Odottamaton kumppanuus on keskeinen osa elokuvan asetelmaa, ja roolitus viittaa siihen, että mukana on useita hahmoja, jotka voivat haastaa Karan päätöksiä. Eve Ridley nähdään Ruthye Marye Knollina, Matthias Schoenaerts on mukana merkittävässä vastavoiman roolissa, ja Jason Momoa tuo mukaan Lobo-hahmon, joka on DC sarjakuvaperinteessä tunnettu röyhkeästä energiastaan.

Tekijöissä on painoa

Craig Gillespie ohjaa elokuvan Ana Nogueiran käsikirjoituksesta. Gillespie tunnetaan ohjaajana, joka on liikkunut niin komedian, draaman kuin tyylitellyn hahmovetoisen elokuvan alueilla. Supergirlille tämä voi tehdä hyvää, sillä hahmo tarvitsee toimintaa, mutta myös rytmiä, särmää ja tilaa hiljaisemmille hetkille.

Tuottajina toimivat James Gunn ja Peter Safran, joiden nimet kertovat, että elokuva ei ole irrallinen kokeilu. Se on osa DC Studiosin laajempaa suuntaa, jossa vanhoja hahmoja tuodaan takaisin uusilla painotuksilla. Gunnin DC-kausi on pyrkinyt yhdistämään sarjakuvamaisen mielikuvituksen, inhimillisen huumorin ja hahmojen tunnepuolen, ja Supergirl sopii tähän tavoitteeseen luontevasti.

Kameran takana työskentelee nimekäs joukko tekijöitä. Elokuvaajana on Rob Hardy, tuotantosuunnittelijana Neil Lamont, leikkaajana Tatiana S. Riegel, pukusuunnittelijana Anna B. Sheppard ja visuaalisista tehosteista vastaa Geoffrey Baumann. Säveltäjänä mainitaan Ramin Djawadi, jonka musiikillinen kädenjälki on monelle tuttu suurista televisio- ja fantasiailmiöistä.

Milly Alcockin hetki

Supergirl on Milly Alcockille iso valkokangashetki. Päärooli DC uudessa elokuvassa tuo mukanaan odotuksia, vertailuja ja painetta, mutta samalla se tarjoaa tilaisuuden rakentaa hahmosta oman sukupolvensa supersankari. Kara Zor-El ei tarvitse olla täydellinen, ja juuri se voi tehdä hänestä kiinnostavamman.

Alcockin Supergirl näyttää rakentuvan hieman vastahakoisen sankaruuden varaan. Tämä ei ole hahmo, joka lähtee pelastamaan maailmaa vain siksi, että se kuuluu työnkuvaan. Hän joutuu tilanteeseen, jossa tunne, velvollisuus ja raivo sekoittuvat, ja yleisö pääsee katsomaan, kumpi lopulta voittaa.

Sellainen asetelma tuntuu ajankohtaiselta. Supersankarielokuvat eivät enää voi nojata pelkästään siihen, että hahmo lentää korkealle ja lyö kovaa. Katsojat odottavat ristiriitaa, persoonallisuutta ja tunnetta siitä, että hahmo voisi tehdä myös väärän ratkaisun.

Vanha nimi, uusi suunta

Supergirl ei ole uusi keksintö, mutta elokuva yrittää selvästi määritellä hahmon uudelleen. Kara Zor-El on ollut pitkään osa Superman-mytologiaa, mutta omassa elokuvassaan hän voi liikkua vapaammin. Se on etu, koska hänen ei tarvitse korjata vain vanhoja odotuksia, vaan hän voi luoda uusia.

DC tämä on myös mahdollisuus näyttää, että sen elokuvallinen maailma ei pyöri vain muutaman tunnetuimman nimen ympärillä. Superman, Batman ja Wonder Woman ovat yhä jättiläisiä, mutta yleisö tarvitsee välillä uuden kulman tuttuun maisemaan. Supergirl voi tarjota juuri sen, jos elokuva uskaltaa pitää kiinni omasta sävystään.

Avaruusseikkailu, kostodraama ja nuoren sankarin sisäinen kamppailu muodostavat yhdistelmän, jossa on tilaa sekä suurelle spektaakkelille että pienemmälle inhimilliselle liikkeelle. Kun sankari lentää tähtien halki, kiinnostavinta ei välttämättä ole vauhti. Kiinnostavinta voi olla se, mitä hän yrittää paeta.

Näyttelijäkaarti laajentaa maailmaa

Alcockin rinnalla nähdään Matthias Schoenaerts, Eve Ridley, David Krumholtz, Emily Beecham ja Jason Momoa. Jokainen nimi tuo kokonaisuuteen oman sävynsä. Schoenaerts tunnetaan intensiivisistä rooleista, Beecham tuo usein hahmoihinsa viileää läsnäoloa, ja Krumholtzilla on kyky ankkuroida suurikin tarina maanläheisempään ilmaisuun.

Jason Momoa on erityisen kiinnostava lisä, koska hänen Lobo-roolinsa erottaa hänet aiemmasta Aquaman-taustasta. Lobo on hahmona räjähtävä, kovaääninen ja moraalisesti arvaamaton. Hänen mukanaolonsa voi antaa Supergirlille villimmän reunan, jos elokuva käyttää häntä muutakin kuin pelkkänä fanipalveluna.

Eve Ridleyn Ruthye on puolestaan tarinan kannalta tärkeä, koska juuri kumppanuudet usein paljastavat sankarin todellisen luonteen. Kara voi olla vahva yksin, mutta toinen ihminen tai toinen olento pakottaa hänet katsomaan tekojaan eri kulmasta. Siinä voi syntyä elokuvan tunneydin.

Mikä tekee elokuvasta kiinnostavan?

Supergirl tulee aikaan, jolloin supersankarielokuvilta odotetaan enemmän valikointia ja rohkeampia ratkaisuja. Yleisö ei enää ryntää automaattisesti jokaisen viitan perässä teatteriin, vaan elokuvan täytyy tarjota oma syynsä tulla nähdyksi. Supergirlin vahvuus voi olla siinä, ettei se näytä vain uudelta luvulta, vaan omalta seikkailultaan.

Elokuvassa on useita houkuttelevia aineksia:

• Milly Alcock saa mahdollisuuden rakentaa Kara Zor-Elistä aiempaa särmikkäämmän sankarin.
• Avaruuteen sijoittuva tarina erottaa elokuvan monista maanläheisemmistä DC-seikkailuista.
• Craig Gillespien ohjaus voi tuoda mukaan persoonallista rytmiä ja kevyttä vinoutta.
• Jason Momoa Lobona lisää kokonaisuuteen rosoista energiaa.
• Kara Zor-Elin menneisyys antaa tarinalle tunnepohjan, joka voi kantaa toimintakohtausten yli.

Supergirl voi siis toimia sekä suurena kesäelokuvana että hahmovetoisena uutena alkuna. Se ei tarkoita, että kaikki olisi valmiiksi varmaa. Juuri epävarmuus tekee elokuvasta kiinnostavan, sillä DC uusi vaihe hakee yhä lopullista muotoaan yleisön silmissä.

Kesän oma supersankarilento

Suomessa Supergirl saapuu valkokankaille keskellä kesää, jolloin suuret viihde-elokuvat etsivät yleisöä lomakauden keskeltä. Ajankohta sopii elokuvalle hyvin. Se lupaa avaruutta, toimintaa ja uuden sankarin, mutta myös pienen särön siihen, miten sankaruus tavallisesti esitetään.

Kara Zor-Elin tarina ei tarvitse olla siisti tai täydellinen. Se voi olla levoton, paikoin kipeä ja silti kevyt silloin, kun tähtienvälinen seikkailu antaa siihen tilaa. Supergirl on parhaimmillaan, jos se uskaltaa olla enemmän kuin Supermanin sukuhistoriaan kirjoitettu sivupolku.

DC Studiosin uusi elokuva tuo siis Superman-saagaan tutun nimen, mutta ei välttämättä tuttua tunnelmaa. Supergirl lentää valkokankaille omalla painollaan, ja juuri siksi sitä seurataan nyt tarkasti. Kesän supersankaritarjonnassa se voi olla teos, joka näyttää, mihin suuntaan DC haluaa seuraavaksi katsoa.