Prime Videon uutuuselokuva Operaatio Ave Maria alkaa tutulla scifi-asetelmalla, sillä Ryan Gosling herää yksin avaruusaluksesta ilman muistikuvaa omasta henkilöllisyydestään. Tilanne näyttää synkältä, koska muu miehistö on kuollut ja maapallon tulevaisuus riippuu tuntemattomasta tehtävästä. Elokuva ei kuitenkaan jää pitkäksi aikaa pelkäksi suljetun tilan selviytymistarinaksi, vaan se avaa vähitellen paljon suuremman ja samalla yllättävän inhimillisen seikkailun.
Phil Lordin ja Christopher Millerin ohjaama elokuva perustuu Andy Weirin vuonna 2021 julkaistuun romaaniin, joka tunnetaan Suomessa nimellä Operaatio Ave Maria. Tekijät liikkuvat samalla tieteellisen scifin alueella kuin Weirin aiempi menestystarina Yksin Marsissa, mutta tunnelma on tällä kertaa vielä leikkisämpi. Lopputulos yhdistelee avaruusjännitystä, luonnontieteitä, komediaa ja kahden hyvin erilaisen olennon välistä ystävyyttä.
Muisti palaa hitaasti
Ryland Grace herää valkoisessa avaruusaluksessa, eikä hän muista nimeään, ammattiaan tai matkansa tarkoitusta. Hänen kehonsa on heikko, ympärillä näkyy vain vieraita laitteita ja aluksen tietokone vastaa kysymyksiin yhtä tunteettomasti kuin koneelta voi odottaa. Katsoja joutuu kokoamaan tapahtumia Gracen mukana, mikä tekee elokuvan alusta mukavan arvoituksellisen.
Muistot palaavat pieninä välähdyksinä, ja niiden kautta selviää, että Grace on luonnontieteiden opettaja sekä entinen molekyylibiologi. Aurinkoa uhkaa mikroskooppinen ilmiö, joka imee tähdestä energiaa ja voi johtaa maapallon jäähtymiseen. Grace on lähetetty Tau Ceti -järjestelmään etsimään ratkaisua, vaikka hän ei aluksi tiedä, miksi juuri hän päätyi ihmiskunnan viimeiseksi toivoksi.
Elokuva kulkee kahdessa aikatasossa, sillä avaruudessa tapahtuva tutkimustyö vuorottelee Maassa koettujen valmistelujen kanssa. Rakenne pitää tarinan liikkeessä, vaikka takaumat paljastavat välillä asioita hieman turhankin siistissä järjestyksessä. Sandra Hüllerin esittämä Eva Stratt tuo maanpäällisiin kohtauksiin kylmää määrätietoisuutta, joka eroaa selvästi Gracen hermostuneesta huumorista.
Gosling kantaa alun
Ryan Gosling joutuu kantamaan elokuvan ensimmäisiä osuuksia lähes yksin, mutta hänen ilmeensä ja ajoituksensa tekevät tyhjästä avaruusaluksesta elävän näyttämön. Grace puhuu itselleen, kokeilee ratkaisuja ja reagoi vaaratilanteisiin tavalla, jossa koomisuus ja pelko elävät jatkuvasti rinnakkain. Gosling ei esitä hahmoa perinteisenä toimintasankarina, vaan tavallisena opettajana, joka osaa ajatella nopeasti mutta ei välttämättä haluaisi olla sankari.
Hahmon epävarmuus tekee hänestä helposti lähestyttävän, vaikka elokuva rakentaa monet ratkaisut poikkeuksellisen monimutkaisen tieteen ympärille. Gosling pitää tekniset selitykset kevyinä, koska hän löytää jokaisesta laskelmasta myös pienen tunne- tai huumorihetken. Näyttelijä näyttää samalla hyvin, kuinka Gracen uteliaisuus voittaa vähitellen hänen halunsa paeta vaikeaa tilannetta.
Elokuva olisi silti vaarassa muuttua kahden ja puolen tunnin mittaiseksi luokkahuoneeksi, ellei tarinaan saapuisi odottamatonta seuraa. Vieras avaruusalus ilmestyy Gracen lähelle, ja yhteyden muodostamisesta alkaa koko elokuvan kiinnostavin vaihe. Tilanne muuttaa yksinäisen selviytymiskertomuksen erikoiseksi kaverielokuvaksi.
Rocky varastaa huomion
Rockyksi nimetty avaruusolento ei muistuta ihmistä, eikä hänen kanssaan voi aluksi keskustella yhteisellä kielellä. Grace joutuu ratkaisemaan viestinnän samalla tavalla kuin muitakin ongelmia, eli havaintojen, kokeiden ja erehdysten kautta. Kohtaukset tekevät kielitieteestä, kemiasta ja fysiikasta viihdyttävää ilman, että elokuva muuttuu kokonaan oppitunniksi.
Rockyn ulkonäkö on yhtä aikaa vieras, hieman pelottava ja oudosti sympaattinen. Hahmon liikkeissä ja äänissä on paljon persoonallisuutta, vaikka kasvojen ilmeitä tai ihmismäisiä eleitä ei juuri käytetä. Elokuva luottaa siihen, että ystävyys voidaan rakentaa rytmin, toistuvien tapojen ja pienten tekojen varaan.
Goslingin ja Rockyn välinen suhde kantaa tarinaa vahvemmin kuin varsinainen maailmanlopun uhka. Kaksikko kinastelee, opettaa toisilleen asioita ja ratkaisee ongelmia, mutta yhteys syntyy ennen kaikkea luottamuksesta. Katsoja huomaa pian välittävänsä olennosta, joka näyttää avaruuskivien ja metallisen hämähäkin yhdistelmältä.
Tiede pysyy mukana
Operaatio Ave Maria nojaa vahvasti tieteelliseen ongelmanratkaisuun, eikä tiedettä käytetä pelkästään koristeena. Grace mittaa, laskee, rakentaa ja tekee johtopäätöksiä, jotka elokuva pyrkii näyttämään ymmärrettävästi. Ratkaisut saavat välillä vauhtia käsikirjoituksen tarpeista, mutta ajatteluprosessi tuntuu silti olennaiselta osalta tarinaa.
Elokuvan parhaita hetkiä syntyy silloin, kun suuri avaruusseikkailu pysähtyy pienen käytännön ongelman äärelle. Hahmot joutuvat pohtimaan ilmanpainetta, ravintoa, painovoimaa, materiaaleja ja erilaisten elinympäristöjen rajoituksia. Tällaiset yksityiskohdat antavat maailmalle uskottavuutta ja erottavat elokuvan monista tavallisemmista avaruustoiminnan tuotteista.
Selityksiä tulee silti runsaasti, eikä jokainen keskustelu solju yhtä luontevasti. Käsikirjoitus saattaa ensin näyttää ongelman, sitten selittää ongelman ja lopuksi vielä varmistaa, että katsoja ymmärsi ongelman. Kevyt huumori peittää osan toistosta, mutta elokuva olisi hyötynyt muutamasta rohkeammasta leikkauksesta.
Huumori keventää uhkaa
Lord ja Miller tunnetaan komediallisesta otteestaan, ja heidän kädenjälkensä näkyy melkein jokaisessa kohtauksessa. Elokuva löytää vitsejä jopa paniikista, teknisistä epäonnistumisista ja eri lajien välisistä väärinkäsityksistä. Huumori tekee pitkästä elokuvasta helposti katsottavan, vaikka se myös pehmentää ajoittain tarinan vakavimpia sävyjä.
Maapallon mahdollinen tuhoutuminen jää paikoin yllättävän etäiseksi, koska Grace ja Rocky ehtivät heittää nokkelaa sanailua myös kriittisillä hetkillä. Katastrofin mittakaava näkyy kuvissa ja takaumissa, mutta tunne ei aina pääse kasvamaan yhtä suureksi. Elokuva luottaa optimismiin niin vahvasti, että todellinen epätoivo käy vain lyhyesti vierailulla.
Kevyt lähestymistapa sopii silti tarinan perusajatukseen. Operaatio Ave Maria ei halua väittää, että ihmiskunta selviäisi pelkällä urheudella, vaan se korostaa uteliaisuutta, yhteistyötä ja kykyä oppia toiselta. Huumori toimii osana tätä maailmankuvaa, koska se pitää mahdottomalta näyttävän tehtävän inhimillisen kokoisena.
Avaruus näyttää suurelta
Elokuvan visuaalinen toteutus tekee avaruudesta valtavan, mutta se ei yritä täyttää jokaista kuvaa liikkeellä ja räjähdyksillä. Alusten sisätilat näyttävät käytännöllisiltä, instrumentit tuntuvat painavilta ja vieraan teknologian ratkaisut eroavat uskottavasti ihmisten rakentamista laitteista. Greig Fraserin kuvaus löytää kauneutta sekä tähtimaisemista että pienistä laboratoriotöistä.
Rockyn toteutus ansaitsee erityisen maininnan, koska hahmo tuntuu fyysisesti läsnä olevalta. Olento ei näytä pelkältä kiiltävältä tietokoneanimaatiolta, vaan sen paino, liikeradat ja kosketus ympäristöön säilyvät uskottavina. Suunnittelu tukee myös tarinaa, sillä Rockyn keho kertoo jatkuvasti hänen lajinsa erilaisista olosuhteista.
Daniel Pembertonin musiikki nostaa seikkailun suuria hetkiä tehokkaasti ja jättää pienemmille kohtauksille riittävästi tilaa. Sävellys muuttuu ajoittain hyvin mahtipontiseksi, mutta se sopii elokuvan avoimen tunteelliseen luonteeseen. Tekijät eivät tavoittele kylmää ja hiljaista avaruusrealismia, vaan yleisöä kannattelevaa suurelokuvakokemusta.
Pituus tuntuu välillä
Operaatio Ave Maria kestää noin kaksi ja puoli tuntia, ja tarina käyttää suuren osan ajasta ongelmien huolelliseen rakentamiseen. Pitkä kesto antaa ystävyyssuhteelle tilaa kehittyä, mutta keskivaiheilla samankaltainen kaava alkaa toistua. Hahmot löytävät ongelman, laativat suunnitelman, kohtaavat uuden esteen ja aloittavat ratkaisun etsimisen uudelleen.
Rytmi toimii parhaiten silloin, kun tieteellinen tehtävä paljastaa samalla jotain hahmoista. Rytmi hidastuu silloin, kun elokuva jää liian pitkäksi aikaa teknisen yksityiskohdan tai takauman äärelle. Muutama kohtaus vaikuttaa olevan mukana ennen kaikkea siksi, että romaanin suosittu tapahtuma on haluttu säilyttää.
Loppupuoli löytää kuitenkin uudelleen vahvan suunnan, ja emotionaaliset ratkaisut tuntuvat ansaituilta. Elokuva ei tyydy vain selvittämään, voidaanko maapallo pelastaa, vaan se kysyy myös, millaisen hinnan yksittäinen ihminen on valmis maksamaan muiden puolesta. Grace joutuu lopulta arvioimaan omaa rohkeuttaan rehellisemmin kuin yksikään avaruuskoe vaatii.
Ystävyys ratkaisee
Operaatio Ave Marian vahvin teema liittyy yhteyden muodostamiseen sellaisen olennon kanssa, jonka kieli, keho ja kulttuuri ovat täysin erilaisia. Grace ja Rocky eivät löydä yhteistä perustaa samanlaisuudesta, vaan he rakentavat sen kärsivällisesti tiedon ja tekojen kautta. Elokuva esittää yhteistyön konkreettisena taitona eikä pelkkänä juhlapuheena.
Tarina välttää myös helpon asetelman, jossa ihminen opettaisi kehittymättömämpää muukalaista. Rocky on monissa asioissa Gracea taitavampi, ja hänen lajinsa teknologia ratkaisee ongelmia, joihin ihmisten tiede ei yksin pysty. Suhde pysyy tasavertaisena, koska kumpikin tarvitsee toista ja kumpikin joutuu muuttamaan omia oletuksiaan.
Elokuvan tunnevoima syntyy lopulta pienistä eleistä eikä maailmanlopun kuvista. Yksinkertainen tervehdys, yhteinen ruokailu tai huoli toisen turvallisuudesta merkitsee enemmän kuin näyttävä avaruusmaisema. Tarina muistuttaa kevyesti, että vieraus ei välttämättä katoa ymmärtämällä kaikkea, mutta luottamus voi syntyä silti.
Kenelle elokuva sopii
Operaatio Ave Maria palvelee erityisen hyvin katsojia, jotka pitävät tieteellisestä scifistä mutta eivät kaipaa synkkää tai vaikeasti lähestyttävää tunnelmaa. Elokuva muistuttaa paikoin Yksin Marsissa -seikkailua, mutta se lisää mukaan lämpimän kaverikomedian ja selvästi suuremman tunnepanoksen. Vakavaa avaruusdraamaa etsivä voi pitää huumoria liian runsaana, mutta viihdyttävää ja toiveikasta tarinaa kaipaava saa vahvan kokonaisuuden.
Elokuvan keskeiset vahvuudet ja heikkoudet voi tiivistää näin:
- Ryan Gosling kantaa pitkät yksinäiset kohtaukset luontevasti.
- Rockyn toteutus tekee avaruusolennosta persoonallisen ja koskettavan.
- Tieteellinen ongelmanratkaisu tuntuu aidolta osalta juonta.
- Huumori pitää raskaan aiheen helposti lähestyttävänä.
- Runsas selittäminen hidastaa ajoittain tarinaa.
- Kahden ja puolen tunnin kesto näkyy keskivaiheen toistossa.
- Loppupuolen tunneratkaisut palkitsevat pitkän matkan.
Prime Video on elokuvalle luonteva koti, vaikka suuri kuva ja voimakas äänentoisto parantavat kokemusta selvästi. Avaruusmaisemat toimivat kotikatselussakin, mutta pieneltä ruudulta osa lavastuksen ja olentokuvauksen yksityiskohdista jää helposti huomaamatta. Elokuva kannattaa silti katsoa rauhassa, sillä jatkuvat keskeytykset rikkovat hitaasti rakentuvan ystävyyden rytmiä.
Lämmin scifiseikkailu
Operaatio Ave Maria ei keksi avaruuselokuvaa kokonaan uudelleen, mutta se yhdistää tutut osat harvinaisen miellyttäväksi kokonaisuudeksi. Elokuva tarjoaa tiedettä, vaaroja ja suuria kysymyksiä, mutta sen sydän löytyy kahdesta olennosta, jotka opettelevat ymmärtämään toisiaan. Goslingin ja Rockyn yhteys nostaa tarinan tavallisen pelastusoperaation yläpuolelle.
Kaikki kohtaukset eivät tarvitse täyttä pituuttaan, eikä jatkuva huumori anna synkimmille ajatuksille aina riittävästi tilaa. Tekijöiden vilpitön innostus tarttuu kuitenkin helposti, ja elokuva uskaltaa olla avoimesti hyväsydäminen aikana, jolloin moni scifitarina nojaa kyynisyyteen. Katsojalle jää matkasta kevyt olo, vaikka panoksena on kokonaisen planeetan tulevaisuus.
Arvio
Operaatio Ave Maria on näyttävä, hauska ja lopulta aidosti koskettava scifi-elokuva, jonka suurin saavutus ei liity avaruustekniikkaan vaan ystävyyden kuvaamiseen. Ryan Gosling tekee Ryland Gracesta sopivan epätäydellisen sankarin, ja Rocky nousee nopeasti koko seikkailun mieleenpainuvimmaksi hahmoksi. Arvosana on 3,5/5, sillä pitkästä kestosta ja runsaasta selittämisestä huolimatta elokuva kuuluu vuoden viihdyttävimpiin avaruusmatkoihin.