Maailmanloppu lähestyy, taivas repeilee ja Gerard Butler yrittää jälleen pitää perheensä hengissä. Asetelma kuulostaa tutulta, mutta HBO Maxin valikoimasta löytyvä Greenland onnistuu yllättämään pidättyväisellä otteellaan. Elokuva ei rakenna tuhoa pelkästään palavista kaupungeista, vaan se tarkastelee myös sitä, mitä ihmiselle tapahtuu varmuuden, järjestyksen ja yhteisten sääntöjen kadotessa.
Vuonna 2020 valmistunut katastrofielokuva seuraa John Garritya, hänen vaimoaan Allisonia ja heidän nuorta poikaansa Nathania. Maata lähestyy Clarke-niminen komeetta, jonka kappaleiden uskotaan aluksi putoavan harmittomasti mereen. Tilanne muuttuu nopeasti, kun ensimmäiset iskut tuhoavat kokonaisia alueita ja käy selväksi, ettei ihmiskunta ole seuraamassa näyttävää taivasilmiötä vaan mahdollista sukupuuttoa.
Kutsu turvaan
John saa viranomaisilta viestin, jossa hänen perheensä kutsutaan salaiseen evakuointikeskukseen. Valinta näyttää perustuvan Johnin ammattiin rakennusinsinöörinä, sillä tulevaisuuden yhteiskuntaan halutaan hyödyllisinä pidettyjä osaajia. Kutsu ei kuitenkaan tuo Garrityille helpotusta, koska matka turvaan kulkee paniikin, suljettujen teiden ja epätoivoisten ihmisjoukkojen läpi.
Elokuvan kiinnostavin ratkaisu löytyy juuri tästä valintajärjestelmästä. Pelastukseen ei päästä sankaruuden, hyvyyden tai sattumanvaraisen arvonnan perusteella, vaan ihmisiä arvioidaan heidän terveytensä ja yhteiskunnallisen käyttöarvonsa kautta. Greenland ei syvennä järjestelmän poliittista puolta kovin pitkälle, mutta se näyttää riittävän selvästi, kuinka kylmältä tehokkuus näyttää silloin, kun porttien ulkopuolelle jäävät ihmiset näkevät valittujen kulkevan ohitseen.
Nathanin diabetes tekee perheen asemasta erityisen epävarman. Lääkitys muuttuu katastrofin keskellä yhtä tärkeäksi kuin polttoaine, ruoka tai kuljetuspaikka, eikä lapsen sairaus ole vain halpa juonitemppu. Se muistuttaa jatkuvasti, että selviytyminen riippuu usein arkisista järjestelmistä, joiden olemassaoloa pidetään tavallisina päivinä itsestäänselvyytenä.
Katastrofi pysyy lähellä
Ohjaaja Ric Roman Waugh ei kiirehdi näyttämään komeetan suurinta iskua. Hän antaa uutislähetysten, puhelinhälytysten ja ihmisten reaktioiden kasvattaa uhkaa, jolloin tuho tuntuu saapuvan vähitellen olohuoneisiin ja kaduille. Katsoja tietää enemmän kuin henkilöt vielä hetken ajan, mutta pian kaikki joutuvat saman sekavan tiedon varaan.
Ratkaisu tekee elokuvasta yllättävän ajankohtaisen tuntuisen, vaikka sen tarina on selvästi rakennettu perinteisen katastrofielokuvan aineksista. Viranomaiset yrittävät säilyttää järjestyksen, verkossa leviää ristiriitaisia väitteitä ja ihmiset etsivät pienistä tiedonpalasista varmuutta. Samalla jokainen uusi ilmoitus muuttaa suunnitelmat, eikä kukaan tunnu tietävän, kuinka paljon aikaa todella on jäljellä.
Suuret tehostekohtaukset saavat tilaa, mutta elokuva ei käytä niitä jatkuvasti. Taivaalla hehkuvat kappaleet ja kaukaisuudessa kohoavat paineaallot ovat näyttäviä juuri siksi, että niiden välissä seurataan liikennejonoja, hylättyjä kauppoja ja väsyneitä ihmisiä. Maailmanloppu näyttää välillä oudolla tavalla arkiselta, kun perhe yrittää muistaa tavaransa ja löytää toisensa valtavan hädän keskellä.
Butler ei riehu
Gerard Butler tunnetaan toimintaelokuvista, joissa ongelmat ratkeavat usein voimalla, päättäväisyydellä ja sopivasti ajoitetulla räjähdyksellä. John Garrity on kuitenkin tavallista haavoittuvampi Butler-hahmo, vaikka näyttelijä tuo rooliin tutun fyysisen läsnäolonsa. John ei hallitse tilannetta, vaan hän tekee jatkuvasti virheitä ja yrittää korjata niitä olosuhteissa, joissa oikeita ratkaisuja ei enää ole.
Morena Baccarinin esittämä Allison toimii tarinan toisena vahvana keskuksena. Hän ei jää odottamaan puolisoaan, vaan tekee omia päätöksiään, puolustaa lastaan ja yrittää arvioida tuntemattomien ihmisten motiiveja. Baccarin tuo rooliin sopivaa terävyyttä, sillä Allison vaikuttaa yhtä aikaa pelokkaalta, uupuneelta ja täysin toimintakykyiseltä.
Johnin ja Allisonin avioliitto on ollut vaikeuksissa jo ennen komeetan saapumista. Elokuva ei pysähdy käsittelemään parisuhdetta erityisen hienovaraisesti, mutta menneisyyden säröt antavat hahmojen yhteistyölle hieman lisäpainoa. Maailman pelastaminen ei ole Johnin tehtävä, sillä hänen pitäisi ensin löytää perheensä ja ansaita takaisin osa sen luottamuksesta.
Roger Dale Floyd suoriutuu Nathanin roolista luontevasti ilman ylikorostettua lapsinäyttelemistä. Nathan ymmärtää tilanteesta tarpeeksi pelätäkseen, mutta hän ei muutu aikuiseksi kirjoitetuksi pieneksi selviytyjäksi. Hahmon kysymykset tuovat elokuvaan hiljaisia hetkiä, joiden aikana vanhempien pitäisi keksiä lohdullisia vastauksia lähes mahdottomiin asioihin.
Ihmiset pelottavat eniten
Komeetta on tarinan suurin uhka, mutta useimmat välittömät vaarat syntyvät toisista ihmisistä. Evakuointiranneke, auto, lääkkeet ja tieto turvapaikan sijainnista muuttuvat nopeasti arvokkaaksi omaisuudeksi. Epätoivo ei tee kaikista ihmisistä väkivaltaisia, mutta se paljastaa, kuinka helposti moraali mukautuu omaan hätään.
Elokuva näyttää myös odottamatonta myötätuntoa. Tuntemattomat tarjoavat kyytejä, jakavat tietoa ja auttavat toisiaan, vaikka heidän omat mahdollisuutensa selvitä ovat heikot. Hyvyyttä ei nosteta suureksi puheeksi, vaan se näkyy pieninä tekoina väkivallan ja itsekkyyden rinnalla.
Kaikki sivuhenkilöt eivät silti tunnu täysin uskottavilta. Muutamat hahmot saapuvat tarinaan lähinnä käynnistämään seuraavan vaaratilanteen, minkä jälkeen he katoavat nopeasti. Elokuva käyttää ajoittain liian tuttuja sattumia, koska Garrityn perheen täytyy päästä juuri oikeaan paikkaan juuri ennen kuin seuraava reitti sulkeutuu.
Jännitys kantaa näiden oikoteiden yli yllättävän hyvin. Waugh rakentaa kohtauksia, joissa katsoja ymmärtää vaaran hieman ennen päähenkilöitä ja joutuu odottamaan tilanteen väistämätöntä kärjistymistä. Erityisen tehokkaita ovat hetket, joissa suurta tuhoa ei vielä nähdä, mutta sen ääni ja ihmisten kasvoille leviävä kauhu kertovat kaiken tarpeellisen.
Matka alkaa rakoilla
Greenland kestää hieman alle kaksi tuntia, eikä sen rytmi pysy koko aikaa yhtä tiukkana. Keskivaiheen jatkuvat erottamiset, kiinniotot ja uudet kuljetusyritykset alkavat muistuttaa toisiaan. Tarina tarvitsee esteitä, mutta jokainen mutka ei lisää hahmoihin tai teemaan mitään uutta.
Elokuva sortuu myös muutamaan tunteelliseen kohtaukseen, joissa musiikki ja vuoropuhelu alleviivaavat sanomaa turhan voimakkaasti. David Buckleyn säveltämä musiikki toimii parhaiten matalana ja levottomana taustana, mutta suurimmissa hetkissä se yrittää toisinaan kertoa katsojalle, mitä pitäisi tuntea. Hiljaisempi ratkaisu olisi sopinut elokuvan muuten melko maanläheiseen tyyliin.
Kokonaisuus säilyttää silti otteensa, koska päämäärä on koko ajan selvä. Perheen pitää päästä Grönlannissa sijaitseviin maanalaisiin suojiin ennen komeetan suurimman kappaleen osumaa. Aikaa ei mitata vain ruudulle ilmestyvällä laskurilla, vaan hupenevalla polttoaineella, sulkeutuvilla lentokentillä ja taivaalla tihenevillä valojuovilla.
Tuhon mittakaava
Elokuvan noin 35 miljoonan dollarin tuotantobudjetti on lajityypin mittakaavassa melko maltillinen. Rajallisuus näkyy siinä, ettei jokaista kaupunkia esitellä pitkinä digitaalisina tuhonäytöksinä. Tekijät käyttävät resurssinsa muutamiin suuriin hetkiin ja täydentävät niitä uutiskuvilla, äänillä sekä henkilöhahmojen rajatuilla näkökulmilla.
Tämä tekee Greenlandista monia kalliimpia katastrofielokuvia vakuuttavamman. Katsoja ei leiju jatkuvasti kaupungin yllä seuraamassa rakennusten kaatumista, vaan pysyy niiden ihmisten vieressä, jotka yrittävät päästä pois alta. Tuho saa painoa, koska sen keskellä ei ole voittamatonta supersankaria tai nerokasta suunnitelmaa komeetan pysäyttämiseksi.
Elokuva muistuttaa asetelmaltaan monia lajityypin klassikoita, mutta sen tunnelma on lähempänä selviytymistrilleriä kuin perinteistä spektaakkelia. Komeettaa ei voi räjäyttää palasiksi viime hetkellä, eikä presidentti pidä koko maailmaa yhdistävää puhetta. Jäljelle jää vain kysymys siitä, ketkä pääsevät suojaan ja mitä he joutuvat tekemään sinne päästäkseen.
Tuttua mutta toimivaa
Greenland ei keksi katastrofielokuvaa uudelleen, eikä sen käsikirjoitus vältä kaikkia lajityypin kuluneita ratkaisuja. Perhe joutuu eroon juuri pahimmalla hetkellä, kulkuvälineet hajoavat ja apu löytyy usein vain sekunteja ennen tuhoa. Elokuva käyttää tuttuja palikoita kuitenkin tavallista harkitummin.
Sen vahvuus löytyy mittakaavojen yhdistämisestä. Maapallo on tuhoutumassa, mutta tarinan jännite voi silti rakentua kadonneen lääkepussin, väärän auton tai vastaamatta jäävän puhelun ympärille. Pieni ongelma tuntuu valtavalta, koska järjestelmää sen ratkaisemiseksi ei enää ole.
Elokuvan puutteet näkyvät selvimmin silloin, kun se yrittää kiirehtiä seuraavaan suureen käänteeseen. Hahmojen toipuminen järkyttävistä tapahtumista tapahtuu välillä nopeasti, eikä jokainen menetys ehdi jättää kunnollista jälkeä. Katsoja pysyy silti mukana, koska Butler ja Baccarin tekevät perheen hädästä riittävän uskottavaa.
Kenelle Greenland sopii?
Elokuva toimii parhaiten katsojalle, joka pitää suoraviivaisesta jännityksestä mutta ei kaipaa tauotonta toimintaa. Se ei ole kevyt hyvän mielen seikkailu, vaikka mukana on näyttäviä pakoja ja tuttu toimintatähti. Tunnelma pysyy pitkään ahdistavana, koska lähes jokainen sivuhenkilö tietää mahdollisuuksiensa olevan pienet.
Greenland kannattaa valita katsottavaksi erityisesti näistä syistä:
- Gerard Butler esittää tavallista hillitymmän ja inhimillisemmän toimintasankarin.
- Perhedraama antaa maailmanlopulle henkilökohtaisen mittakaavan.
- Katastrofikohtauksia käytetään säästeliäästi mutta tehokkaasti.
- Elokuva käsittelee kiinnostavasti valintaa, etuoikeutta ja selviytymisen moraalia.
- HBO Maxin tarjonnassa se edustaa helposti lähestyttävää kahden tunnin jännityselokuvaa.
Elokuva ei sovi yhtä hyvin katsojalle, joka odottaa jatkuvia erikoistehosteita tai tieteellisesti yksityiskohtaista kuvausta komeetan vaikutuksista. Käsikirjoitus käyttää tiedettä lähinnä lähtökohtana ja keskittyy pakomatkan jännitykseen. Myös voimakkaasti tunteelliset perhekohtaukset voivat tuntua raskailta, jos lajityypiltä odottaa ensisijaisesti tuhonäytöstä.
Pieni elokuva suuresta lopusta
Greenland on tehokas katastrofielokuva juuri siksi, ettei se yritä näyttää jokaista mahdollista tuhon muotoa. Se pitää kameran enimmäkseen yhden perheen tasolla ja antaa maailmanlopun näkyä ihmisten katseissa, ruuhkautuneilla teillä sekä nopeasti katoavassa yhteiskuntajärjestyksessä. Lopputulos tuntuu ajoittain epämiellyttävän läheiseltä, vaikka komeetan törmäys on elokuvallinen äärimmäisyys.
Ric Roman Waugh ohjaa toiminnan selkeästi, ja Chris Sparlingin käsikirjoitus löytää suuren tarinan sisältä muutamia aidosti vahvoja inhimillisiä hetkiä. Kokonaisuutta rasittavat sattumat, toistuvat vastoinkäymiset ja paikoin turhan näkyvä tunteiden korostaminen. Ne eivät kuitenkaan romahduta elokuvaa, sillä sen vahva perusajatus kantaa loppuun asti.
Greenland ei ole lajityyppinsä suurin, omaperäisin tai näyttävin edustaja. Se on silti poikkeuksellisen toimiva selviytymistrilleri, joka ymmärtää maailmanlopun olevan pelottavin silloin, kun sitä katsotaan yhden perheen näkökulmasta. Jaksoin katsoa alusta loppuun ilman kelausta, joten elokuva on lopulta aivan katseltava, eikä sitä pidä liikaa lähteä analysoimaan.
Tietolähteet
HBO Maxin Suomen elokuvasivu vahvistaa elokuvan saatavuuden, julkaisuvuoden, ikärajan, lajityypin sekä keskeiset tekijät.
IMDb elokuvasivu sisältää tiedot 119 minuutin kestosta, näyttelijöistä, lajityypistä ja käyttäjäarviosta.
Rotten Tomatoesin elokuvasivu sisältää virallisen juonitiivistelmän, näyttelijätietoja sekä koottuja kriitikko- ja yleisöarvioita.
Elokuvan tuotantoa, budjettia, lipputuloja ja tekijätietoja koskevia taustatietoja on tarkistettu teoksen yhteenvetosivulta.
