Edvin Laine muistetaan miehenä, joka antoi suomalaiselle kansallisidentiteetille kasvot ja äänen. Hän oli elokuvamaailman järkäle, jonka työt muokkasivat käsitystämme historiasta ja sotiemme perinnöstä. Laineen kyky ymmärtää tavallista ihmistä teki hänestä poikkeuksellisen ohjaajan. Hän ei pelännyt suuria tunteita tai massiivisia tuotantoja.
Suomalainen elokuvahistoria olisi täysin toisenlainen ilman hänen panostaan. Laineen ohjaustyyli oli tunnettu suorasukaisuudesta ja tietynlaisesta puskateatterin estetiikasta. Hän osasi kuitenkin puristaa näyttelijöistään irti jotain hyvin aitoa ja alkukantaista. Tämä aitous resonoitui yleisössä, joka koki elokuvat omina tarinoinaan.
Laineen matka Iisalmesta kansakunnan kaapin päälle on tarina periksiantamattomuudesta. Hän aloitti harrastelijanäyttelijänä ja eteni lopulta Suomen Kansallisteatterin ohjaajaksi. Työväenteatteritausta antoi hänelle vahvan pohjan sosiaalisen draaman käsittelyyn. Hän ymmärsi yhteiskunnan kerrokset ja osasi kuvata niitä uskottavasti.
Tuntematon sotilas on kansallinen monumentti
Vuoden 1955 Tuntematon sotilas on edelleen Suomen kaikkien aikojen katsotuin elokuva. Se keräsi teattereihin lähes kolme miljoonaa katsojaa aikana, jolloin Suomen väkiluku oli huomattavasti nykyistä pienempi. Laineen ohjaus teki Väinö Linnan romaanista elävän osan kansallista muistia. Elokuvan repliikeistä on tullut pysyvä osa suomalaista puhekieltä ja kulttuuria.
Kuvaukset olivat tunnetusti raskaat ja vaativat kaikilta osapuolilta äärirajoille venymistä. Matti Ranin ja muut näyttelijät muistelivat myöhemmin Laineen autoritääristä mutta tehokasta otetta. Hän tiesi tarkalleen, mitä halusi nähdä valkokankaalla jokaisessa kohtauksessa. Tämä visio johti lopputulokseen, joka on säilyttänyt voimansa vuosikymmenten ajan.
Elokuva on enemmän kuin pelkkä sotaelokuva; se on kuvaus suomalaisesta luonteesta. Laine onnistui vangitsemaan sotilaiden inhimillisyyden, pelon ja huumorin keskellä kärsimystä. Alkuperäinen filmatisointi on säilyttänyt asemansa, vaikka aiheesta on tehty uudempiakin versioita. Se on teos, joka katsotaan yhä uudelleen jokaisena itsenäisyyspäivänä.
Pohjantähden alla ja kansan kahtiajako
Täällä Pohjantähden alla oli toinen jättiläismäinen urakka Laineen pitkällä uralla. Elokuva käsitteli Suomen historian kipeimpiä hetkiä eli sisällissotaa ja sen seurauksia. Laine tarttui aiheeseen samalla pieteetillä kuin Tuntemattomaan sotilaaseen aiemmin. Hän halusi antaa äänen niille, joiden tarinat olivat jääneet unohduksiin.
Elokuva oli suurmenestys ja se auttoi kansakuntaa käsittelemään menneisyyden traumoja. Laineen kyky luoda laajoja historiallisia eepoksia oli tässä työssä parhaimmillaan. Hän hallitsi suuret ihmismassat ja osasi rytmittää tarinan sujuvaksi kokonaisuudeksi. Pohjantähti-elokuvat vahvistivat hänen asemaansa kansallisohjaajana, joka ei väistä vaikeitakaan aiheita.
Vaikka kriitikot toisinaan syyttivät häntä yliteatraalisuudesta, kansa rakasti hänen elokuviaan. Laineen työt olivat kansanomaisia sanan parhaassa merkityksessä, sillä ne olivat saavutettavia. Hän ei tehnyt taidetta pienen piirin makuun vaan suurelle yleisölle. Tämä asenne teki hänestä yhden Suomen elokuvahistorian merkittävimmistä vaikuttajista.
Ohjaajan monipuolinen ja pitkä elämäntyö
Edvin Laineen ura ei rajoittunut vain suuriin sota- ja historiallisiin eepoksiin. Hän ohjasi myös lukuisia komedioita, melodraamoja ja jopa satuaiheisia elokuvia. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen (1949) osoitti hänen kykynsä hallita täysin erilaista tyylilajia. Tämä monipuolisuus on usein jäänyt suurten menestysten varjoon.
Myöhemmällä iällä Laine palasi maaseututeemojen pariin suosituissa Akaton mies -elokuvissa. Nämä elokuvat kuvasivat muuttuvaa suomalaista maaseutua huumorin ja nostalgian kautta. Niissä näkyi Laineen kyky päivittää kerrontaansa ajan henkeen sopivaksi. Hän säilytti otteensa yleisöön aivan uransa loppuvuosille saakka.
Hänen perintönsä elää paitsi elokuvissa, myös niissä opeissa, joita hän antoi näyttelijöilleen. Laine oli vaativa mutta arvostettu opettaja ja teatterinjohtaja monille sukupolville. Hänen nimensä on synonyymi suomalaiselle elokuvalle ja sen kultakaudelle. Edvin Laine oli todellinen instituutio, jonka vaikutus tuntuu edelleen.
Keskeisiä poimintoja Laineen merkittävimmistä saavutuksista
- Tuntematon sotilas (1955): Suomen kaikkien aikojen katsotuin elokuva ja kansallinen klassikko.
- Täällä Pohjantähden alla (1968): Suuri historiallinen draama, joka yhdisti kansaa sisällissodan muistoissa.
- Professorin arvonimi (1974): Tunnustus pitkästä ja ansiokkaasta urasta suomalaisen kulttuurin parissa.
- Akaton mies (1983): Myöhäisuran suosittu komedia, joka osoitti Laineen kansanomaisen otteen säilyneen.
- Jussi-palkinnot: Useita palkintoja parhaasta ohjauksesta ja elämäntyöstä suomalaisessa elokuvassa.
Perintö elää yhä
Laineen elokuvat ovat edelleen keskeinen osa Suomen television ohjelmistoa ja kulttuuriperintöä. Hänen kykynsä kertoa suuria tarinoita pienen ihmisen näkökulmasta on ajaton hyve. Vaikka tekniikka ja kerrontatavat muuttuvat, inhimilliset tunteet pysyvät samoina. Edvin Laineen työt muistuttavat meitä juuristamme ja siitä, mistä olemme tulleet.